KAUPUNKIMILJÖÖ
 

Helsingin kaupunki, Pohjolan valkea kaupunki, on arkkitehtuuriltaan rikas.
Kesäaikana viherloistoineen ja merinäkymineen se on ainutlaatuinen koko
maailmassa. Syksyn tullessa tämä ainutlaatuisuus katoaa pimeyteen.
Silloin päivä on lyhyt ja keinovalo on puhteitten ainoa valaistus.
Tiet, kadut ja käytävät ovat valaistut. Autojen valokeilat pyyhkivät katuja.
Sisätiloista heijastuu valoa. Mutta mihin ovat kauniit, arvokkaat rakennukset
hävinneet? Puut ovat" poikki". Talot ovat epämääräisiä hahmoja, möhkäleitä.
Valaistusta on käytetty vain niin, että ihminen näkee toimia. Ei siten,
että ihminen viihtyisi, saisi elämyksiä ympäristöstään. Kuljetaan päät alaspäin
roikkuen valaistuja teitä tuijottaen. Valaisemalla kaupunkimiljöössä
rakennuksia, puita ja ympäristön muita tärkeitä asioita, meille syntyy uusi
aistittava kaupunkikuva, missä kaikki ympärillämme on läsnä uudella tavalla.
Näin syntyy myös rakennuksille ILTA-ARKKITEHTUURI. Sen avulla voidaan
poimia rakennuksesta parhaat osat esille, kuitenkaan vahingoittamatta talon
varsinaista arkkitehtuuria.Valaisun avulla voi häivyttää sen, mitä mitä ei halua nähtäväksi.

Näin voi syntyä koko kadulle epäsuora valaistus julkisivujen kautta - sellainen katuvalaistus, missä
ihmiset kulkevat päät pystyssä; on mitä katsella !

Yllä olevassa toin omia tunnelmiani "kaupungin harmaudesta".
Uskon monien muiden aistivan samalla tavalla.

Ekku Peltomäki
 

YMPÄRISTÖVALAISTUS

 VALO

 Valon merkitys ihmismieleen on kiistaton,
 Se merkitsee symbolisesti positiivisuutta; voimaa,
 kirkkautta, iloa, voittoa, toivoa...
 Valon vastavoima pimeys, ahdistaa, pelottaa, luo
 epätoivoa. Kaikenkaikkiaan masentaa.
 Valo voi viestiä kylmyyttä, lämpöä, kauneutta, iloa,
 läsnä oloa. Valo voi rytmittää syntyvän varjon avulla.
 Valon balanssilla voi kohteille antaa painoarvon ja
 täten kertoa tarinaa. Valo antaa käyttäjälleen suun-
 nattomat mahdollisuudet sanattomaan dialogiin ihmisen
 ja ympäristön välillä.

 IHMINEN JA VALO

 Me nautimme kevään tulosta, rakastumme, rakastamme  kesää.
 Suomi Oy on kiinni kesällä, koska jokainen  haluaa kokea kesän,
 varastoida voimaa talveksi, ahmia  lämpöä - aurinkoa. Seuraamme
 luontoa ympärillämme.  Kuinka nopeasti kaikki onkaan ohi.
 Syksy, koulu, työt. Pursuamme kesän antamaa voimaa.
 Ja kohta lokakuu,  marraskuu. Kaikki ympäristö, luonto kuolee.
 Harmautta, pimeyttä, synkkää mieltä. Haluamme jo lämpimään etelään,
 valoon. Joulu, valon ja kirkkauden juhla suo lämpöä sydämiimme.

 Kaamos, valo on kaikonnut saavuttamattomiin. Näemme
 toimia, työskennellä, mutta mielemme on alavireinen.
 Tällöin voi ihminen auttaa valaistuksella ympäristön
 läsnäoloa. Miten kaunis voikaan olla puu, joka pakkashuurteisena
 on valaistu pimeydestä. Miten luokseen vetävä. Jos valaisee
 edelleen puita, pensaita, kiviä, aitaa ja taloa. Ympäristö on
 herännyt taas. Se luo  juhlallisen kontrastin, hiljaisen rauhan,
 kesään  verrattuna. Valo on läsnä.
 
 EPÄSUORA VALO

 Olemme teknisiä. Olemme inhimillisiä olioita. Meille  valon epäsuora
 käyttö on mahdollista. Mutta miksi emme  käytä. Valaisemme polkuja, teitä, katuja.
 Valaisemme huoneita, automme valaisee tietä kulkea.
 Valaisemme vain, että näemme liikkua, olla. 
 Katkaisemme valollamme puut, raiskaamme maiseman, käytämme valollista väkivaltaa.
 Ja kuitenkin, jos valaisemme luonnon kautta epäsuorasti ympäristön - sen polut ja tiet,
 koemme ympäristön joka heijastaa lämpöä ja kirkkautta kulkea.

 VALAISIJA - VALORAKENTAJA

 Niinkuin kaikessa, tämä epäsuora valaistustyyli vaatii visuaalista silmää.
 Onhan ympäristön läsnätuomiseen äärettömät mahdollisuudet. Se vaatii
 visualistin siinä  kuin teatterissa vaaditaan ammattilavastajaa tai  valaistussuunnittelijaa.
 Tekninen osaaminen on toissijaista. Se ei ole riittävä ehto. Ympäristö muodostaa
 meille puhuttelevan draaman. Haaste valaisijalle painottaa, tuoda ympäristön
 draama ihmisille on vaativa. Työ on selektiivistä; tyylin ja tyylien hallintaa.
 Mitä valaiset, mitä et, on merkittävää. Mihin varjon haluat lankeavan, mihin et.
 Valolla voi tuoda esiin kaiken minkä haluaa ja häivyttää sen mitä ei halua
 nähtäväksi.

 INSTRUMENTIT

 Tämän päivän ongelma ulkoympäristövalaistuksessa on
 löytää oikeat instrumentit valon muokkaamiseksi. Teat-
 terissa on käytettävissä tarkkarajaiset profiiliheit-
 timet rajaimineen ja tasaisine valonjakautumineen;
 fresnel-tyyppiset heittimet pehmeämpään, mutta tarvit-
 taessa rajattuun valaisuun sekä flood-tyyppiset heit-
 timet sykloraamaksi tai hajavaloksi. Nykyinen ulkova-
 laistustuotteisto on puutteellista. Löytyy helposti
 flood-tyyppi kaikilla valonlähteillä. Profiili- ja
 fresnel-tyyppi, tarkan valon muokkauksen väline puut-
 tuu miltei kokonaan. Värilasien valokoima on suppea.
 Valonohjauslaitteisto on sen sijaan kehittynyttä.
 Valon monipuolinen ohjauslaitteisto on hyvin keskeinen. Onhan
 meillä neljä eri vuodenaikaa luonnossa. 

 ILTA-ARKKITEHTUURI

 Yrityksen imago syntyy toimintatavasta, sen fyysisestä
 olemuksesta, rakennuksesta ja sen ihmisistä. Päivällä
 yritysrakennus on arkkitehtinsä ja yrityksen viesti
 ympäristölle. Illalla, kun luonnon valo ei enää
 valaise, muuttuu tämä imago yrityksestä, pimeän har-
 maaksi, "kasvottomaksi". Valolla voi silloin luoda
 yritysrakennukselle ilta-arkkitehtuurin. Sen sanoma
 voi olla erilainen kuin päivällä, koska ympäristön
 toimintakin on erilaista. Sama pätee julkisiin raken-
 nuksiin. Mielestäni pääkonttorin tai minkä hyvänsä
 rakennuksen julkisivuvalaistus on edullista imago-
 markkinointia. Ja vielä paremmin, jos rakennusta ympä-
 röi puisto tai puusto, joka antaa "kasvualustaa" image-
 kuvalle. Entä yhteisöt, kaupungit. Valon kaupunki.
 Valoveistoksia kaamoksessa! Matkailun vetonaula?

 VALOLLINEN PUISTOMAISEMA

 Valaisemalla puita, pensaita, kiviä, kiviaitaa, patsaita...,
 syntyy puistoon mielenkiintoinen valon ja varjon maailma.
 Kohteena ympäröivä maisema. Polut ja tiet valaistuvat
 epäsuorasti. Suoran valaistuksen muodostavat epämääräiset,
 hämärät "pusikot" loistavat nyt kauniisti. Puut eivät ole "poikki".
 On helppo kulkea. Kaunista ympärillä. Pimeyden pelko, uhka on poissa.
 Harmaus ei ruoki mielikuvitusta pelolla, vaan mielikuvitus
 täyttyy positiivisista asioista. Luonto on läsnä,
 eivät menninkäiset. Ja hautausmaallakin uskaltaa kulkea.
 
 VALOJEN MAAILMAT

 Päiväsaika, aurinko tuo kaiken esiin. Varjo ei ole pimeä.
 Siinä voit nähdä kaiken hyvin. Pimeys, ilta, yö.
 Korvessa "säkkipimeys". Valaisijan maailma.
 Se antaa valaisijalle mahdollisuuden rajata pois sen mitä
 ei halua näyttää. Varjo on pimeämpi kuin päivällä. Sen
 saa täysin pimeäksi. Mahdollisuudet ympäröivän maiseman
 luonnon muokkaamiseen ovat rajattomat. Saadaan syvät ja
 loivat kontrastit. Aivan miten haluaa. Kontrastikieli
 on laajempi, täydellisempi kuin päivällä. Valo voi olla
 runo, runomaisema.
 Siksi kannattaa valaista elämyksellisesti, koska kuitenkin on valaistava,
 ympäröivä maisema, kauniisti, virikkeitä antavasti,
 ihmisen iloksi.
 

 Ekku Peltomäki

Toimialasivulle