Aira Samulin on
tehnyt tiliä elämästään kehdessakin eri muistelmateoksessa, joista
kummastakin painokset on myyty loppuun. Lukijalle on kirjan lehdiltä
avautunut kaunis ja herttainen lapsuus, joka päättyi isä-Viktorin
kaatumiseen heinäkuun 27. päivänä 1941.
Aira oli tuolloin 14-vuotias.
Tuosta hetkestä alkoi Airan itsenäistyminen. Isä oli aina merkinnyt
tytölle paljon ja tavallaan hänen asemansa Airan elämässä otti setä,
Sten Suvio, Suomen ensimmäinen nyrkkeilyn kultamitalisti.
Mutta
niin paljon muuta oli tuleva vielä tapahtumaan. Aira solmi avioliiton
komean, älykkään ja hurmaavan Helge Samulinen kanssa elokuussa 1946,
eikä hän voinut edes aavistaa miehensä sairastavan skitsofreniaa. Pari
sai kaksi lasta, Pirjon ja Jarin, jotka Airan ohella joutuivat kokemaan
perheenpään harhaisia psykooseja sekä väkivaltaisuutta.
Aikaa myöten Aira hankki eron. Hänestä tuli yksinhuoltaja. Miehensä
mielisairaus paljastui hänelle vsta siinä vaiheessa, kun hän sai tältä
kirjeen mielisairaalasta.
Jo nuoresta tytöstä lähtien Aira hankki koulurahoja esiintymällä sekä
steppaamalla. Avioeron jälkeen hän otti ohjat vakaisiin käsiinsä ja
teki työtä vain lastensa eteen. Se oli helppoa, koska molemmat olivat
kuin lahjoja taivaasta. Pirjo etenkin oli kaikkea mitä äiti vain voi
tyttäreltään toivoa; kaunis, lahjakas ja erittäin älykäs.
Mutta mitalilla on aina myös toinen puoli. Teini-iässä Pirjo luhistui
henkisesti ja sairastui samaan mistä isänsä oli kärsinyt. Tuolloin Airalle
myös selvisi, että skitsofrenia on vahvasti perinnöllinen sairaus.
Hän jäi kaksin poikansa Jarin kanssa, kunnes nykyinen aviomies Ekku
Peltomäki astui Airan elämään.
MIELISAIRAUS ON
KOKO PERHEEN SAIRAUS
Aira Samulin on syntynyt vuonna 1927. Samana vuonna on rakennettu
hänen Helsingin kotinsa talo Töölössä, jossa hän asuu tällä hetkellä
yksin. Toistaiseksi. Kaikesta kokemastaan huolimatta vuodet ovat kohdelleet
Airaa lempeästi. Tai ehkä vaikeudet, usein suurikin tuska, on hionut
hänestä timantin, joka kestää ikuisesti?
-Kun minusta tuli yksinhuoltaja, minulle tuli myös yksinhuoltajan
vastuu. En kertakaikkiaan voinut jäädä suremaan kohtaloani, sillä
silloin en olisi pystynyt hoitamaan velvollisuuksiani.
-Elin vahvasti aina juuri sitä päivää mikjä kulloinkin oli meneillään.
En laskenut pääni sisäpuolelle minkäänlaistia uhkakuvia. Pääasia,
että selviän vain tästä päivästä.
-Lapsuuskotini oli ollut uskonnollinen. Ei millään ahdasmielisellä
tavalla, mutta jo sieltä jäi korviini soimaan tiettyjä Raamatun lauseita,
jotka auttoivat eteenpäin kun tuska tuntui kasvavan liian suureksi.
Kun tytär Pirjo sairastui ja siirtyi henkisesti sen rajan yli, jonka
takaa ei enää ollut paluuta, Aira tunsi joskus syyllisyyttä omasta
onnestaan.
-Tätä tapahtui, kun olin tavannut Ekun. Saatoimme olola yhdessä ulkona
ja pitää hauskaa. Kesken kaiken minuun iski hirvittävä syyllisyys.
Mitä minä teen täällä juhlimassa, kun tyttäreni on mielisairaalassa?
Nyt asiat on otettava asioina. Pirjo elää omassa maailmassaan, eikä
enää palaa. Mutta se ei trkoita, etteikö Aira huolehdi edelleen. Hän
käy tytärtään katsomassa niin usein kuin mahdollista ja tuntee lohtua,
kun näkee Pirjolla olevan myös hyviä päiviä, jolloin sairaus ei ole
ottanut häntä kauttaaltaan valtaansa.
-Poikani Jari tulee Pirjon kanssa huomattavasti paremmin toimeen kuin
minä. He ovat enemmän samalla aaltopituudella. Jari lohduttaa minua
usein sanomalla: "Se on Pirjon elämää". Me emme voi tehdä
sen eteen enempää, kuin mitä nyt teemme. Jari ymmärtää siskoaan ja
tämän maailmaa huomattavasti minua paremmin.
-Olen aina ollut sellainen, että huolehdin liikaa. Jarin kolme lasta
- minun iki-ihanat lapsenlapseni - ovat aina voineet tulla soittamaan
isoäidin ovikelloa ja pyytää vaikka leffarahaa, jos vanhemmilla ei
ole sattunut olemaan. Olen aina halunnut asua lähellä lapsenlapsiani.
-Minusta oli ihanaa, että lasten äiti oli kotona kymmenen vuotta ja
hoiti itse lapset. Olisi erittäin tärkeää edelleen, että äidit voisivat
huolehtia lapsista mahdollisimman pitkään. Se olisi jo heidän velvollisuutensa,
eikä ainoastaan oman uran ajatteleminen. Yhteiskunnan vain pitäisi
tulla tässä asiassa vahvasti kotiäitejä vastaan ja tukea tätä maailman
arvokkainta työtä niin, että siitä maksettaisiin kunnon palkka, joka
oikeuttaisi myös eläkkeeseen. Vain sillä tavalla lapsista kasvaa kunnon
kansalaisia, eivätkä he tunne turvattomuutta kuten niin monet joutuvat
kokemaan.
-Vaikka aina minä olen tullut erittäin hyvin juttuun nuorten kanssa.
Joskus illalla, kun kävelen rautatieaseman lävitse, toisissa ihmisissä
jopa pelkoa herättävät nuoret tulevat väkisin halaamaan ja juttelemaan.
Se on minusta aivan ihanaa.
AIRA
HELSINGISSÄ - EKKU MUUALLA
Aira asuu nykyään Helsingin Töölössä. Hän muutti aivan ihanaan asuntoon
viime syksynä ja suorastaan sädehtii pystyessään oikeastaan ensimmäisen
kerran elämässään olemaan huolehtimatta jokaisesta lähimmäisestään.
-Teini-iässä huomasin sellaisen seikan itsessäni, että tykkään ihmisista
vallan hirveästi. Tykkään edelleen ja nykyään suurin iloni on se kun
huomaan voivani tuottaa iloa muille ihmisille.
-Nyt
minulla on ikioma asunto, pystyn olemaan ihan yksin kerrankin elämässäni.
Jos tässä olisi joku toinen, huolehtisin ainoastaan hänestä ja unohtaisin
itseni. Sellainen minä olen. Nyt kun laitan esineet tietyille paikoille,
ne myös löytyvät siitä mihin olen ne asettanut. Voin siivota ja olla
siivoamatta, mutta teen sen pelkästään itseni takia. En toisten.
Helsingin kaupunginvaltuutettu Aira Samulin tekee nykyään hurjalla tohinalla
myös vaalityötä päästäkseen Kokoomuksen listoita Eduskuntaan. Viime
vaaleissa edustajan paikka jäi 200 äänen päähän ja se jäi harmittamaan.
-Koska vaalityö vaatii paljon aikaa ja työtä, on jo senkin takia hyvä
asua yksin. Ekulla on oma työnsä ja minulla omani. Harvemmin teemme
enää töitä yhdessä, mutta silloin sitäkin intensiivisemmin.
MINULLA ON TEHTÄVÄ
-Kun silloin heinäkuussa 1941 menimme äidin kanssa ihan etulinjaan,
minäkin lottapukuun pukeutuneena, ja löysimme isän ruumiin ymmärsin,
että lapsuus ja tavallaan myös nuoruus katosi sillä hetkellä elämästäni.
Isä toimi joukkueenjohtajana ja hän meni trkk'ampujan luodista. Isä
oli erittäin pidetty miestensä keskuudessa ja kun isä kaatui, monet
karskit miehet itkivät avoimesti.
-Äidin kanssa huolehdimme isän ruumiin Lappeenrantaan, paikkaan josta
käytettiin nimitystä: "Hiljaisten miesten hotelli". Aloimme
suunnitella myös isän hautajaisia.
Koko aikuisikänsä Airan hennoille harteille on usein sälytetty enemmän
mitä yksi ihminen jaksaa kantaa. Aira on jaksanut, koska on ollut
pakko.
-Olen monta kertaa miettinyt miten onnellista minun elämäni olisikaan
ollut, jos näitä koettelemuksia ei olisi tullut kohdalleni? En ole
kuitenkaan katkera. Kun olen niistä selvinnyt, olen yrittänyt muistaa
ne myös silloin, kun eteen on kasaantunut uusia vaikeuksia. Niitten
muistaminen on auttanut minut monasti uusien esteitten ylitse.
-Olen myös joskus miettinyt, miksi minua on näin plajon keteltu? Koska
olen niistä selvinnyt - on kertakaikkiaan ollut pakko selvitä, koska
muuta vaihtoehtoa ei ole ollut - olen ymmärtänyt asian niin että minulla
on tehtävä tässä elämässä.
Kun Aira aikoinaan alkoi ensin seurustella ja myöhemmin solmi avioliiton
itseään 19 vuotta nuoremman Ekku Peltomäen kanssa, oli hän kävelevä
esimerkki ikärasismia vastaan. Toki hän sai asian johdosta paljon
moitteita, mutta huomattavasti enemmän kannatusta.
Mutta tänään Aira on erittäin kysytty esiintyjä loähes tilaisuuteen
kuin tilaisuuteen. Aina hän ei suinkaan tule tanssittamaan, vaan puhumaan
elämän tärkeistä totuuksista. Ja hänen puheensa on hyväksytty. Omien
kokemuksiensa kautta hän on tuonut lohtua lähimmäisten elämään, joten
ajatus tehtävästä maan päällä ei liene niinkään väärä.
-Minulla on aina ollut valtava elämänhalu. Olen pitänyt jalat tiukasti
maassa ja olen selviytynyt, koska olen halunnut selviytyä. Olisin
yhtä hyvin voinut kuollakin, mutta tykkään olla elossa.
Aivan pienet asia teivät Airaa saa marisemaan, jos kohta eivät isotkaan.
Hänen juurensa ovat vahvasti Karjalan maaperässä ja kun hän näkee
työnsä tuottavan onnea, myös hän itse on onnellinen.
-Ihminen itse ei voi asettaa elämälleen ehtoja. Se kulkee niitä latuja
mitkä on määrätty.
-Kiitän kuitenkin jokaisesta saamastani päivästä.
TUSKA HIOI AIRA SAMULINISTA TIMANTIN 