<< edellinen |
|
Me Naiset 12.2.1999 Aira Samulin ja Tuuli Matinsalo Tommy Tabermann/Marica Rosengård |
 Nöyrästi
tunnustan: joskus oli aika jolloin en vielä ymmärtänyt. Se mitä en ymmärtänyt
oli Aira Samulinin arvo
tälle kansalle ja samalla myös minulle. Onneksi se aika on ohi ja mennyttä,
sillä paljon olisin menettänyt, ellen olisi lopulta ymmärtänyt mitä
hän on meille antanut ja antaa yhä.
Aira Samulin on antanut meille pitkän oppitunnin elämänrohkeudesta, siitä kuinka rajoja hyvällä tavalla rikotaan, kuinka astutaan kaavojen ulkopuolelle. Hän on näyttänyt omalla esimerkillään, elämällään, sielullaan ja ruumiillaan, että vanheta voi vanhenematta. Että vuodet eivät merkitse hidasta kuolemaa, vaan ne voi kääntää myös edukseen. Että rakkaus ja intohimo ja kauneus eivät kuulu pelkästään nuoruudelle, avaan myös iälle jota kutsutaan kypsäksi. Aira Samulin ei koskaan ole niitä, jotka kapinoivat Eino Leinon Lapin kesän säkeitä vastaan: että me täällä jo sylilapsina olisimme valkohapsisia. Aira Samulin ei myöskään ole peitellyt elämänsä tummia, varjoisia osia, perheensä tragedioita. Näin hän on auttanut monia, jotka ovat kuvitelleet olevansa onnettomuutensa ja häpeänsä kanssa yksin. Se joka paljastaa itsensä, on turvassa, sillä hänellä ei ole enää mitään salattavaa. Yksikään meistä ei kulje täällä ilman jotakin arpeutumatonta haavaa, varjoa joka on syvä kuin kuilu. Niin värikäs ja kaavoja rikkova ihminen kuin Aira Samulin tuntee varmasti tarkoin pahat kielet ja pahansuovat hampaat. Olen varma että ne sekä loukkaavat että surettavat häntä hiljaisine, yksinäisinä hetkinä Hyrsylän tuvassa. Mutta sitten se kumpuaa jostakin sieltä taas: Tuo unohtumaton nauru, joka palauttaa meille koko menetetyn Karjalan, tuuhenevat koivikot ja kukkuvat kultakäköset. Koko aikusen elämänsä ajan Aira Samulin on innostanut ja opettanut tätä sahapukista sikiävää kansaa tanssimaan ja nauttimaan omasta ruumiistaan, sen liikkeistä. Onneksi hänellä on yhä enemmän opetuslapsia ja seuraajia. Yksi parhaista on ehdottomasti Tuuli Matinsalo, joka voi liittää nimensä perään harvinaisen epiteetin: maailmanmestari. Vaikka Tuuli Matinsalon tanssi on toinen tanssi kuin Aira Samulinin, siitä heijastuu sama nautinto ja ilo omasta ruumiista, ja sama viesti: suomalaiset eivät sittenkään ole syntyneet sahapukeiksi. Nauttikaa ruumiistanne, niin nautitte sielustanne. Elämä voi todella sujua kuin tanssi !
|
