anna lehti 2.3.1999

Airaa ei ohjaile kukaan. Hän myöntää, että kun on parisuhteessa ollut sekä perheen pää että työn esimies, se on aika-ajoin rasittavaa molemmille osapuolille.

Aira Samulin ja Ekku Peltomäki asuvat eri osoitteissa.
Asia on lopullinen ja molempien hyväksymä. Miksi tällainen ratkaisu, kun vasta juhlittiin hopeahääpäivää?

Ekku Peltomäki jäi Airan omistamaan Hyrsylänmutkaan, jossa Aira viettää edelleen osan ajastaan. Airan komennossa Ekun oli pakko opetella laittamaan itse ruokansa, joten nälkään hän ei tule kuolemaan. Sen sijaan Airan ruokakaapissa on tätä nykyä vain teetä, korppuja ja hunajaa. Kun hän joskus laittaa oikein ruokaa, listalla on kaurapuuroa tai salaatteja, mutta ei enää mitään "ihmeellistä sörssäämistä".
- Lähdin Ekun kanssa jo vuosia siitä, että minun aikani on aivan liian kallista keittiössä seisoskeluun. Sanoin yhtenä vuonna Ekulle, että kotipalvelu loppui nyt tähän. Olen nykyään tarkka siitä, etten uhraudu liikaa. Se ei ole oikein ketään kohtaan, Aira sanoo.
- Kun Ekku tuli minun elämääni, hän oli minua yhdeksäntoista vuotta nuorempi ja vasta työelämän alussa. Hän joutui tottumaan siihen, että minä tein kaiken omalla tavallani. Minähän olin se vastuullinen meidän perheessä, minä olin sekä perheen pää että esimies työssä.
- En ole koskaan ajatellut, että minun olisi pitänyt löysätä omaa työtahtiani parisuhteen vuoksi. Me olimme yhdessä valtava voimanpesä, teimme töitä kaksin toistakymmentä vuotta. Siinä oli myös kääntöpuolensa. Välillä tuli hetkiä, jolloin tuntui, että niin läheinen kontakti meni sietämättömäksi. Ja kyllä Ekkua selvästi häiritsi se, että minä olin se johtaja. Se aiheutti meillä monia riitoja.

- Mutta jos kerran menee naimisiin itseään vanhemman naisen kanssa, on otettava huomioon, että pitempään elänyt on viisaampi. Ja viisaamman on taas ymmärrettävä sitä, joka nuoruuttaan oikuttelee ja rähjää. Kun tällaisina hetkinä olen kysynyt, mikä on, Ekku on vastannut, että ei hän minulle ole vihainen, vaan itselleen. Häntä on rasittanut olla huonovointinen voimatta kohdistaa tyytymättömyytensä syytä minuun.
- Minä olen mielestäni hurjan mukautuvainen. Kun Ekku pääsi omille jaloilleen, ajattelin, että riidat voivat johtua nimenomaan siitä, että vaoimatasapaino kotona oli niin epäsuhtainen, että Ekku tuli kaikessa minun perässäni. Yritin kahdesti korjata tilannetta. Rupesin olemaan enemmän kotona, laittamaan ruokaa ja tekemään käsitöitä. Se oli minusta sitä paitsi oikein hauskaa. Mutta Ekku ei halunnut sellaista naista. Jouduin taas painamaan kytkintä ja lähtemään.

Aira Samulin sanoo, että kun Ekku ja hän menivät aikanaan yhteen, hän ei koskaan eritellyt omaa rooliaan. Ei hän tuntenut olevansa äiti tai isosisko, hän oli pelkästään nuoren miehen rakastettu.
- Olin ollut töissä suurissa yrityksissä kaksikymmentäviisi vuotta, minulla oli lapset tehtyinä ja yksi vaikea avioliitto takana. Kaiken tämän jälkeen nuoren miehen ihailu ja rakkaus oli todella hauskaa. Olin monta vuotta kieltänyt itseltäni erotiikan enkä enää halunnut kiintyä. Ekku sai tehdä paljon töitä vakuuttaakseen rakkauttaan. Hän antoi minulle hyvän kuvan itsestään, hän oli sinnikäs ja tosissaan. Hän oli kiinnostunut kaikista minun asioistani ja suhtautui erityisen kauniisti mielisairaaseen tyttäreeni.
- Pidin juttua ohimenevänä. Olihan ilmeistä, ettei sellainen romanssi voinut kauaa kestää. Olin myös vakaasti päättänyt, etten enää koskaan mene naimisiin. Mutta kerran sitten lähdimme Helsinki-Clubilta samalla taksilla, ajoimme minun kotiini ja sille tielleen Ekku jäi.

- Vielä myöhemminkin mietin, että pelleilyähän se kaikki oli. Mutta kun toinen oli niin ehdoton, minäkin rakastuin. Silti elin aina mielessäni vain lyhyttä suhdetta, aina ajattelin, että tätä kestää ehkä kaksi vuotta, korkeintaan viisi.
Mikä iäkkäämmässä naisessa viehättää nuorta miestä? Aira uskoo, että nuorelle miehelle lähestymisen kynnys on matalampi vanhemman naisen kanssa.
- Vanhempi nainen on kokeneempi ja ymmärtäväisempi kuin nuori. Aika monella nuorella miehellä saattaa olla rimakauhu nuorten tyttöjen kanssa. Nuoret naiset ovat usein vähän koppavia jopa intiimeissäkin tilanteissa. Nuorelle miehelle on hirveää tulla nolatuksi.
- Nuoret miehet ihailevat myös sitä, että nainen vanhenee kivalla tavalla. Vanhemman naisen kanssa ei tarvitse enää pelätä, miltä tämä näyttää parinkymmenen vuoden perästä. Ennen poikia neuvottiin katsomaan tyttöystävän äitiä, josta näki, miltä morsian näyttäisi vanhana.

- Mutta totta kai ikäero näin päin on avioliitolle suuri haaste, Aira toteaa. Suhteen haavoittuvuutta lisää vielä se, jos parilla ei ole lapsia. Kaikki on kiinni vain kahden ihmisen tunne-elämän ailahduksista, mitään kiinnipitävää muuta sidettä ei ole.
- Sellainen liitto on helppo purkaa. Mutta koska minä olen luonteeltani selviytyjä, minun tyyliini ei kuulu purkaa asioita, vaan pitää yllä. Olemme edelleen naimisissa. Vaikka näinä kahtenakymmenenäviitenä vuotena on ollut monta kyllästymisen hetkeä, ongelmat eivät aina selviä partneria vaihtamalla, vaan kasvamalla itse. En myöskään halua tuottaa suomalaisille naisille pettymystä, haluan näyttää, että tällaienn liitto on mahdollinen. Oma roolini suomalaisessa yhteiskunnassa on edustaa pysyvyyttä ja säilyttämistä. En jätä taakseni raunioita, Aira Samulin sanoo.

Aira juo kahvia ilman pullaa oman muotokuvansa alla ja myöntää olevansa onnekas, koska hänellä on ollut varaa toteuttaa tämäntyyppistä avioliittoa. Kahden kodin asuminen vaattii rahaa. Aira sanoo, että erilleen muutto on tuonut myös rahaa, koska nyt hän voi täysillä painaa töitä. Hän sanoo, että yksin asuminen on moninkertaistanut hänen työkapasiteettinsa. Siis seitsemänkymmentäkaksivuotiaana.
- Ekku sanoo, että hän joutuu minun kanssani henkisesti maitohapoille. Hän toteaakin välillä lähtevänsä Espanjan aurinkoon pois "Airan varjosta". Meidän liitossamme on rakkauden ohella tarvittu paljon huumoria.
Mutta eikö Aira ihan oikeasti koskaan ajattele, että maailma on täynnä kauniita, häntä nuorempia naisia, joita Ekku voisi vilkuilla vaikka vain levätäkseen?
- En. Kun Ekku aikanaan tuli minulle töihin, niin meillähän vilisi kauniita malleja ja tanssijoita. Ei minulle ole tullut ikinä tällainen mieleenkään. Sitä paitsi Ekku on aina tykännyt minusta. Kyllä minä sen verran erikoinen ihminen olen, että nänen on vaikeaa löytää samanlaista. En ole Ekkua koskaan vartioinut tai kieltänyt mistään.

- Ekkua ottaakin päähän minun tasainen luonteenlaatuni, eräänlainen kiltteys. Siksi varmaan hän joskus oikein yrittää ärsyttää minua tahallaan. Hän haluaa nähdä minut vihaisena. Kun hän on oikein jotakin asiaa jauhanut, vihdoin räjähdän. Ekku haluaa minulta tunnereaktioita. Suutun ensin, näytän ovea ja sitten se on ohi.
Osaako Aira olla ollenkaan heikko?
- Joskus suhteemme alkuaikojen erityisen onnellisina hetkinä aloin yhtäkkiä itkeä, koska kesken kaiken muistin sairaan tyttäreni. Näin saattoi käydä jopa intiimeillä hetkillä. Mieleeni jysähti, että herrajumala, tässä minä vain pidän hauskaa sillä aikaa, kun tyttäreni on mielisairaalassa. Silloin Ekku otti minua hartioista kiinni ja kannusti itkemään.
- Vaikka Ekku on luvannut pitää minusta huolta, kun tulen heikoksi, suhtaudun siihen varauksella. Olen huomannut, että jos minä satun olemaan kipeä tai väsynyt, hän ei kestä sitä ollenkaan.
Aira on valittu Suomen onnellisimmaksi ihmiseksi. Hänen mielestään onnea on se, että pystyy pitämään elämän omissa käsissään, tapahtuipa mitä tahansa. Lisäksi hän tekee koko ajan sitä, mitä haluaa. Häntä ei ohjaile kukaan.

Mutta vielä kerran: mitä Aira tuumaisi siitä, jos hän saisi kuulla, että Hyrsylänmutkassa on nähty nainen Ekun seurana?
- Mitä minä nyt tuumaisin. Se on sitten se juttu. Ei sekään olisi mikään syy avioeropapereille. Ekullahan on vielä paljon elämää jäljellä, kun minusta aika jättää, eihän hän saa tähän tilanteeseen jymähtää. Mutta mistä hän tämmöisen löytää, kysyn vielä kerran!