Kuva: Hanna Weselius.

Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla julkaistiin kesällä laaja artikkelisarja vammaisuudesta nyky-Suomessa. Aira Samulin puolestaan esitteli julkisuudelle skitsofreniaa sairastavan tyttärensä Pirjon.

Mielenterveyspotilaiden esiinmarssi julkisuuteen jatkui Aira Samulinin esitellessä skitsofreniaa sairastavan tyttärensä Pirjon, 53, ensi kertaa tiedotusvälineille. Aira Samulinista on tekeillä elämäkerrallinen elokuva, jossa tytärkin kertoo elämästään.
Mielenterveyspotilaita varten vain harvat julkkikset kerääntyvät kummiyhdistyksiin ja gaaloihin. Jotkut kuitenkin. Potilaiden hyvinvointi on pitkään ollut sydämenasia viihdetaiteilija Aira Samulinille.

Entisen miehensä ja tyttärensä myötä Samulin joutui kasvotusten mielen sairastumisen kanssa, ja uskalsi myös kertoa kokemuksistaan julkisuudessa. Myönteisestä avoimuudestaan Aira Samulin sai vuonna 1997 Suomen mielenterveysseuran mielenterveyspalkinnon. Hän tietää kuitenkin, että pelko toisten reaktiosta on monille liian suuri kynnys. "Minä olen sen kynnyksen ylittänyt. Minuun suhtaudutaan positiivisesti", Aira Samulin kuittaa rohkeutensa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä (elokuu 2000) julkaistussa haastattelussa.

Nyt oli hänen mielestään aika kypsynyt esitellä Pirjo-tytär julkisuudelle myös henkilökohtaisesti. Äidin ja tyttären yhteishaastattelussa virittäydyttiin joulukuussa ensi-iltansa saavan, Aira Samulinin elämästä kertovan dokumentaarisen elokuvan, Tangokabareen, tunnelmiin. Elokuvassa Aira Samulinina nähdään Aira Samulin. Siinä kuvataan myös Pirjoa ja hänen elämäänsä. Tytär sairastui skitsofreniaan 16-vuotiaana, jolloin hän oli äitinsä sanojen mukaan "nuori ja kaunis ja lahjakas, luokkansa priimus, lauloi, tanssi. Hän oli iloinen ja tasapainoinen".
nyt Pirjo on ollut laitoshoidossa jo kolmekymmentä vuotta. Tästä ajasta viimeiset kahdeksan vuotta hän on asunut perhehoitokodissa. Aira Samulinilla on tästä laitoksen ja avohoidon välimaastoon sijoittuvasta hoitomuodosta hyviä kokemuksia. Haastattelun mukaan "perhehoitokodissa Pirjo on muuttunut parempaan päin. Hän on puhunut valoisasti, että voi päästä samaan vanhainkotiin äitinsä kanssa. Kun Pirjo on kymmenen vuoden kuluttua 63, äiti on 83".
Niin elokuvaa kuvattaessa kuin haastattelun valokuvaustilanteessakin Pirjo innostui selvästi. "Nämä on niitä pieniä ilonhetkiä mun elämässä", Pirjo totesi.
Jäämme mielenkiinnolla odottamaan elokuvan tuloa elokuvateattereihin.