Nykyposti 11 / 2002

Aira ja Ekku viettävät paljon aikaa omissa oloissaan, Aira Helsingissä, Ekku Nummi-Pusulassa.
-Olisi pitänyt vain ymmärtää hankkia oma asunto aikaisemmin, Aira ilmoittaa.

Aira Samulin-Peltomäki on nyt siis virallisesti Aira Suvio-Samulin. Nimenvaihdosta on edeltänyt pitkä sisäinen taistelu, sillä Aira ei halunnut tuottaa ratkaisullaan kenellekään pahaa mieltä.
Nykyisellä aviomiehellä Ekku Peltomäellä ei ollut alun alkaenkaan mitään ajatusta vastaan.
- Minun puolestani Aira olisi saanut olla Suvio heti, kun laki antoi naisille mahdollisuuden oman sukunimen käyttöön. Suvio on sointuva ja kaunis nimi. En koskaan oikein ymmärtänyt, miksi aviopuolisoilla pitäisi olla yhteinen sukunimi. Minusta se kyylyy lähinnä jo vanhaan kansanperinteeseen.
Ekku ei myöskään tunne jääneensä nimenvaihdoksessa mitenkään syrjäytetyksi.
- Ymmärrän täysin senkin, miksi Aira halusi pitää tyttönimensä lisäksi nimen Samulin. Hän on tehnyt sillä uransa ja haluaa jakaa sen lastensa kanssa. Aikoinaan taas Samulinista luopuminen olisi voinut merkitä suoranaista taloudellista riskiä, sillä Airalla oli nimeä kantava tanssikoulu.
- En ole mitenkään tärkeilevä ihminen, että loukkaantuisin tuollaisesta. Päinvastoin huumorintajuni on kestänyt jopa sen, että joku kutsui minua avioliittomme alkuaikoina vahingossa Ekku Samuliniksi.

Aira sanoo perehtyneensä nimenvaihdon problematiikkaan juurta jaksaen.
- Viettäessämme ensimmäisen mieheni, Helge Samulinin, kanssa aikaa asumuserossa 13 vuotta, olisin voinut ottaa itselleni oman tyttönimeni. pelkäsin sen kuitenkin laukaisevan äkkipikaisessa ja skitsofrenisessä luonteessa aggressiivisen kohtauksen. En yksinkertaisesti uskaltanut ehdottaa moista Helgelle.

- Ekun kanssa avioiduttuanihan olin virallisesti pelkkä Peltomäki, vaikka käytinkin Samulinia jatkuvasti taiteilijanimenä ja kaikissa muissa yhteyksissä paitsi veroilmoituksessa. Vasta kun Johannes Virolainen pyysi minua kunnallisvaaliehdokkaaksi, otin käyttöön kaksiosaisen nimen Samulin-Peltomäki, sillä minua ei olisi tunnettu tarpeeksi hyvin Peltomäkenä.

Nainen miesten maailmassa

Aira oli vasta 14-vuotias, kun hänen isänsä kuoli rintamalla. Isä on jäänyt kuitenkin mieleen suurmiehenä, jolle ei ole löytynyt vertaa. Isän, setänsä Sten Suvion ja puolisonsa Ekun lisäksi Aira sanoo arvostavansa edesmennyttä valtioneuvos Johannes Virolaista sekä Suomen marsalkka Mannerheimia.
Yksi kunnianosoituksista isälle on Viktor Suviota kuvaava näköispatsas Airan ja Ekun Nummi-Pusulan kodissa, Hyrsylänmutkassa. Samaisella pihamaalla komeileva, vanha höyryveturi muistuttaa taasen Airan isovanhempien rautatieläistaustasta.

- Olen aina ihaillut nimenomaan miehiä. Minun on jotenkin helppo ymmärtää heidän ajatusmaailmaansa. Suvion suvun miehistä minulle on jäänyt lähtemättömästi mieleeni heidän tumma kihara tukkansa, ruskeana tuikkivat, tarkat silmät sekä ainainen hymy huulilla.

Lainkaan nykyistä elämäänsä väheksymättä Aira on välillä miettinyt, millaista olisi ollut, jos isä olisi selviytynyt sodasta.
- Uskon, että elämäni olisi ollut joissakin kohdin hyvin erilaista. Ainakin olisin lukenut enemmän ja toivottavasti sitä kautta päässyt pitkälle. Isä nimittäin lupasi, että hän huolehtii koulutuksestani. Mikään ammatti sinänsä ei kangastellut unelmissani. Hoivausviettini olisi viitannut lääkärin töihin, toisaalta hyvä muisti siihen, että minusta olisi tullut hyvä juristi, Aira miettii.
- Ainakaan minun ei olisi tarvinnut koskaan kokea ensimmäisen avioliittoni väkivaltaa, siitä olen varma. Paljon puhuttu taistelijanluonteeni olen perinyt isältäni. Hän oli hyvä sotilas ja reilu johtaja joukkojaan kohtaan. Rintamatovereiden mukaan Viktor Suvio ei koskaan komentanut ryhmäänsä sanomalla, että hyökätkää. Hän sanoi: "Tulkaa!" Hän oli toisille turvallinen isähahmo, joka muita kokeneempana ei koskaan sortunut uhkarohkeuteen.

Aira myöntää, että Samulinin nimen säilyttämiselle ja vaalimiselle liittyy suuria ristiriitoja.
- Täytyy kuitenkin muistaa, että ensimmäisen aviomieheni väkivaltaisuus johtui hänen mielisairaudestaan. Ilman häntä minulla ei olisi ihania lapsiani. Vaikka myös tyttäreni Pirjo sairastui myöhemmin skitsofreniaan, pidän tärkeänä, että hän on olemassa. Ikävä kyllä skitsofrenia vain on perinnöllinen sairaus.

Ikäero herättää yhä keskustelua

Aira ja Ekku ovat viihtyneet yhdessä jo yli kolme vuosikymmentä. 30-vuotishääpäivää vietetään ensi vuoden elokuussa. Miksi sitten jotkut tahot yhä odottavat pariskunnan eroa?
- Eiköhän se ole tämä 19 vuoden ikäero, Aira vastaa välittömästi.
- 30 vuotta on joka tapauksessa suoritus, johon harva pari pystyy nykyaikana. Jopa kymmenen vuotta on kunnioitettava saavutus. Sen lisäksi olemme viettäneet tehokasta aikaa yhdessä paljon enemmän kuin avioparit yleensä. Liittomme alkuaikoina työmme hitsautuivat yhteen niin tiiviisti, että tuijotimme toisiamme 24 tuntia vuorokaudessa.
- Myöhemmin olemme oppineet antamaan tilaa toisillemme. Minulla on oma asuntoni helsingissä, ja Ekku viihtyy Hyrsylänmutkassa, talonmiehenä, kuten hän itseään kutsuu. Tai sitten hän on reissussa. Välillä pidämme niin harvoin yhteyttä, ettemme edes tiedä kaikkia yksityiskohtia toistemme tekemisistä. Aivan äskettäin olin yhteydessä Ekkuun Kööpenhaminasta. Luulin hänen olevan Pietarsaaressa, mutta hän olikin Lohjalla.
- Toiselle täytyy antaa tilaa hengittää. Hyvä yhdessäolo ei myöskään aina tarvitse sanoja. Voimme viettää aikaa Hyrsylänmutkassa omissa oloissamme, ilman että toisesta kuuluu pihaustakaan. Riittää, että tietää toisen olevan läsnä. Se lämmittää.

Ekun mielestä yhteisen onnen salaisuus on samanlaisessa kemiassa, yhtenevässä ajattelutavassa.
- Vaikka kyllähän kaikki on pitkälti Airan ansiota. Hän on kuvannut tapaansa ajatella, että ei ole suoranaisesti mikään uskovaisen ihmisen perikuva, mutta elää kuten uskovainen. Airalla on korkea moraali, mitä minusta ei aina välttämättä voi sanoa. Työmoraalini tosin on yhtä korkea kuin hänellä.
- Me olemme samanlaiset sielut, Aira jatkaa.
- Onhan meilläkin toki keskinäisiä kiistojamme, mutta olemme myös kiinnostuneet aidosti toistemme tekemisestä, toistemme parhaat kriitikot. Ja mihinkä se rakkaus riitelyssä katoaisi? Ei mihinkään. Ekku tosin saisi pistää välillä hieman enemmänkin hanttiin.

Haastavia kokonaisuuksia

Ekun vierailut Pietarsaaressa liittyivät kaupungin 350-vuotisjuhliin. Hänen torilla esitetty Finlandia-spektaakkelinsa oli suunnaton yleisö- ja arvostelumenestys.
- Esityksen taustana käytettiin Pietarsaaren kunnianarvoisaa, vanhaa raatihuonetta. Se oli mielestäni onnistunein kaikista tähän asti tekemistäni Finlandioista, sekä sisä- että ulkotilojen toteutukset mukaanlukien. Oli mairittelevaa lukea paikallisesta Jakobstads Tidningistä arvioita. Lehden mukaan oli sääli, että sana mahtava on kärsinyt niin pahan inflaation, että se ei tuntunut tarpeeksi vahvalta adjektiivilta kuvaamaan valo- ja äänishown lopputulosta.
Ikinuori Aira jatkaa yhä tanssin ja nuorisotyön parissa. Lisäksi häntä työllistävät Helsingin kaupunginvaltuuston mietintövuoret.
- Niin raskaita kuin ne paperit ovatkin lukea, olen toisaalta hyvin onnellinen. Sehän on juuri sitä opiskelua, johon isä olisi minua kannustanut, hän naurahtaa.
- Poliitikkona tunnen tekeväni vastuullista työtä, en silti vielä tiedä, yritänkö jälleen eduskuntaan saakka. Olen silti kiinnostunut suurista kokonaisuuksista ja uskon, että minulla on vielä paljon annettavaa. Ekkukin on yksi suuri ja upea kokonaisuus.