- Karjalan Kunnaat 2002 -
Karjalaisuuden viestinviejät
Aira ja Reijo palkittiin Pro Carelialla
Tanssitaiteilija Aira Samulin ja professori Reijo Pajamo saivat tänä vuonna Karjalan Liiton Pro Carelia -ansiomerkit. Keitä ovat nämä kaksi karjalaispersoonaa ja miksi heille myönnettiin erityinen tunnustus?
Keväällä 2002 Karjalan Liitto jakoi kolmannen kerran Pro Carelia -ansiomerkit. Järjestyksessä kuudennen ja seitsemännen Pro Carelia -mitalin saivat taiteilija Aira Suvio-Samulin ja professori Reijo Pajamo.
Luova ja iloinen karjalainen tanssitaiteilija
Taiteilija Aira Suvio-Samulinin isä on kotoisin Viipurista ja äiti Impilahdelta, mutta Aira syntyi Raja-Karjalassa Hyrsylänmutkassa helmikuun lopulla 1927. Tuolloin kylä kuului vielä Salmin pitäjään, mutta muutamaa vuotta myöhemmin Hyrsylänmutka liitettiin Suojärven pitäjään.
Airan isä oli töissä rajavartiostossa, mutta kaatui sodassa Airan ollessa 14-vuotias. Tämän jälkeen Aira oli pikkulottana muonitustehtävissä ja lahjakkaana steppaajana kävi myös viihdytyskiertueella. Vaikka hän oli alaikäinen sekä pikkulotaksi että sotatoimialueella kiertäväksi taiteilijaksi, hänet otettiin hyvin vastaan, eikä mitään ikävää sattunut.
Elämän kolhut eivät näy
Airan henkilökohtainen elämä on sidoksissa vahvasti Suomen historiaan. Hän vietti lapsuuden Karjalassa, auttoi äitiä ja pikkuveljiä evakkotaipaleella isän kaatumisen jälkeen, koki jälleenrakentamisen ajan ja Suomen teollisuuden kehittymisen. Aira oli itse mukana tekstiiliteollisuudessa ja muotimaailmassa taiteilijana ja itsenäisenä yrittäjänä. Hänen elämässään on ollut vaikeuksia, mutta päälle päin Airasta eivät vaikeudet näy.
- Karjalaisuus on voiman lähde. Saan usein palautetta iloisesta luonteestani ja mielestäni karjalaisia luonteenpiirteitä ovat iloisuus, ahkeruus, nöyryys ja elämänusko, luettelee Aira. - Näillä piirteillä selviää vaikeuksien yli, aivan kuten karjalaiset ovat selvinneet.
Karjalaisuus on rikkaus
Nykyään Aira on Helsingin kaupunginvaltuustossa, ympäristölautakunnassa ja tekee sen lisäksi täyttä päivää erilaisten harrastusten ja hyväntekeväisyystyön parissa. Mielenterveystyö on Airalle tärkeää, sillä tytär sairastui nuorena skitsofreniaan. Myös vanhustyö, unohtamatta tanssia ja viihdettä ovat osa Airan elämää.
Mutta tärkeänä karjalaisena kulttuuritekona voidaan pitää Nummi-Pusulassa sijaitsevan karjalaistalon ylläpitämistä. Talo on Hyrsylän Mutka, joka on matkailunähtävyys ja Airan työpaikka.
- Viisi vuotta meinaan vielä tehdä töitä, sitten olen kahdeksankymppinen, nauraa Aira. Hän esittelee vieraille taloa ja sinne keräämiään esineitä, nukkeja ja nalleja - mutta myös muistoja Karjalasta. Evakkoon lähtiessään hän otti mukaansa muutamia valokuvia, jotka ovat nähtävillä Hyrsylän Mutkassa Nummi-Pusulassa. Pihalla seisoo Airan isän näköispatsas ja vanha veturi. Isä oli Airalle hyvin tärkeä ja läheinen ihminen. Veturi liittyy myös isän puoleiseen sukuun, sillä hänen vanhempansa olivat rautatieläisiä Viipurissa.
Aira pitää isänsä jälkeen tärkeimpänä häneen vaikuttaneista henkilöistä Johannes Virolaista, joka kannusti ja antoi tunnustusta karjalaisuuden eteen tehdystä työstä.
- Tämän kannustuksen jälkeen panin koko ajan enemmän ja enemmän peliin karjalaisuuden hyväksi, sanoo Aira.
Karjalaiset tavat ja perhe ovat Airalle tärkeitä. Tyttären lisäksi Airalla on poika, jolla on kolme jo aikuista lasta.
- Meillä vietetään kaikkien syntymäpäivät, nimipäivät, äitienpäivät... kaikkia muistetaan, sillä suvulla on suuri merkitys, sanoo Aira. Rakkaudesta omaan sukuun Aira on ottanut aivan äskettäin tyttönimensä Suvio viralliseen käyttöön.
Mitä Aira haluaisi sanoa toisen tai kolmannen polven karjalaisille?
-Onneksi olkoon, sillä hyvät jutut tulevat Karjalasta. Ilo auttaa selviytymään. Olkaa ylpeitä karjalaisuudesta, muistuttaa iloinen Aira.
